Visiitti kansallispuistoon ja hikivesikelloja mahassa

Lauantai-aamuna päiväohjelmassa oli Lantamaisen tutun kaavan mukaan: ei mitään.

Kävin juomassa aamukahvin (tarjoiltiin kotoisasti pikakahvia kuluneesta Ihaa-mukista!) uuden majoituspaikamme yhdessä terassibungaloweista Tomin heräämistä odotellessa. Kirjoittelin tätä, luin Hesaria, tuhlasin aikaa möllötellen varjossa. Leppoisaa, mutta myös hiukan itselleni ahdistavaa, kun ei ollut "mitään tekemistä". Minun rentoutumiseni tapahtuu mitä ilmeisemmin mieleisen tekemisen ja kokemisen kautta, ei pelkällä levolla.

Tomin herätessä mietimme vuokrata vielä skootterin päiväksi, jotta pääsisi liikkumaan hiukan tämän saman tuhanteen kertaan kuljetun rantakadun ulkopuolelle. Vuokrauspaikkoja on Lanta Yailla yhtä vieri vieressä kuin pesuloita ja majoituspalvelujakin, joten kävelimme sisään ensimmäisestä vastaantulleesta matkatoimiston ovesta ja vuokrasimme skootterin kypärineen 200 bahtilla. Tällä kertaa piti allekirjoittaa jopa virallinen vuokraussopimus ja antaa passi pantiksi. 

Lähdimme ajamaan etelään päin ja pysähdyimme syömään Kantiangin kohdalla olevaan muutaman kaupan ja ruokapaikan keskittymään. Skootterin parkkiin jättämistä vastapäätä oli Drunken Sailor -niminen paikka, joka näytti poikkeukselliselta normimaisemasta: luovan luokan lontoo/punavuori-henkiseltä muttei poikkeuksellisesti raivostuttavalla tavalla. Menimme sinne. Supersymppistä, makoilin paikallisen Hammock Housen käsintehdyssä riippumatossa, ruoan söin säkkituolissa, ruokalistassa kerrottiin kaiken olevan tarjolla myös soijaproteiinilla ja kehoitettiin myös häipymään usean sadan kilsan päässä olevaan McDonaldsiin jos tuntuu, että oikean ruuan valmistus kestää. Pöydän alla makoili kissoja huivit kaulassa.

Suomi hyppäsi yhtäkkiä maailmankartalle, kun kadulta kuului yhtäkkiä miehen kohtelias huutorääkäisy "Menkää nyt vittu pois eestä!". Ohi ajoi skootteri, jossa kuskina ollut poika ja takana istuva tyttöystävä huusivat ajaessaan edessä oleville ihmisille ohjeita. Ilmeisesti "joskus jostain matkaoppaasta" lukemani vinkki, että jos joutuu mihin tahansa ahdistavaan tilanteeseen ulkomailla, kannattaa vaan kiroilla vihaisen kuuloisesti ja lujaa suomen kielellä, koska se kuulostaa kaikkien muiden korvaan pahimmalta mahdolliselta uhkaukselta, oli luettu myös sen pariskunnan matkaeväinä.

Jatkoimme matkaa vielä etelämmäs kohti kansallispuistoa, ja nyt menimme sisäänkin. Alas mentiin lipunmyyntitiskin jälkeen maailman jyrkintä alamäkeä. Skootterin kestävyys paluumatkalla kaksi päällä arvelutti. Alhaalla odotti pieni sympaattinen majakka meren rannassa, kaikkialla seikkailevia apinoita sekä kioski, jossa myytiin vettä kalleimpaan tähän saakka nähtyyn hintaan. 

Lämpötila lähenteli neljääkymmentä. Puistossa pystyi tekemään 1,7 kilometrin mittaisen kierroksen sademetsässä. Polku ja portaat, joista se koostui, oli rakennettu tiilistä. Koska oli kuiva kausi, metsän kasvillisuus oli suurilta osin kuivunutta, ruskeita lehtiä kaikkialla. Joskus marraskuussa puisto olisi varmasti ollut antoisampi kokemus, mutta ihan kiintoisaa kävellä liaanien ja jättiläismäisten puunrunkojen keskellä.

Takaisin skootterille palatessa apinat olivat käyneet testailemassa penkkiämme pienet pölyiset tassunjäljet tilalle jättäneenä. Ajoimme takaisinpäin, pääsimme mäen ylös js pysähdyimme yhdelle hiljaisen rannan kahvilaan Khlong Jakille matkalla syömään hedelmiä ja juomaan banaanilassia.

Ajoimme vielä Ban Saladaniin saaren pohjoiskärkeen käymään lauantaimarkkinoilla. Jälleen markkinoiden verran vihanneksia, erilaisita katuruokaa, soppakeittiöitä, vaatteita, koruja, tilpehööriä, kanaa, lihaa, kalaa, grillejä, hajua, tungosta, kärpäsiä, meteliä, skoottereita, kelloja, hiuspampuloita ja muuta tarpeellista tarjolla, mutta minulöe aina yhtä kiintoisaa kävellä vieraan paikallisen torihälinän keskellä. Söimme nuudelit soosseilla, ostin hapanta (eli juuri haluamaani) mangoa ja jotakin tuntematonta hedelmää, jonka maku muistutti hiukan makeaa päärynää.

Ajoimme takaisin kotiin ja kävimme uimassa kastautumassa. Maha oli hikoillut koko päivän jälleen aurinkorasvaansa ja kuumuutta ulos, ja hautautunut iho oli kehittänyt siihen jo jättiläismäisiä hikinäppylöitä. Isoja aaltoja vastassa, laskeva aurinko. Lähdimme syömään Nok Styleen, jossa tyhmyyttäni valitsemani panang-kalacurrykeitto oli järjettömän tulinen. Molemmat meistä oli jostain syystä aika ryytyneitä (onpa rankkaa olla lomalla!), joten takaisin kotiin tuijottamaan huoneessa ollutta telkkarin BBC:tä jo ennen kymmentä. Netin selailua. Uni.

Aamu-moi!

Aamiainen Kampongissa Khlong Kantiagin seuduilla ja jälkipirtelöt Jaydeessa - sunnuntaiaamu täältä sanoo moi!

Pötköttelyä ja sähkökatkos saarella

Perjantai oli aika pitkälle vain lötköttelyä. Aamulla päätimme vaihtaa Pink Bungalowin loppuajaksi johonkin toiseen majoitukseen. Pakkasimme rinkat ja tungimme pyykit muovikassiin. Koska majoitusta tarjoavia vaihtoehtoja on eri rannoilla varsinkin nyt high seasonin loppuessa tarjolla runsaasti, päätimme vain kävellä sisään johonkin sen kummempia miettimättä. Noin sadan metrin päässä oli perushuoneita/bungaloweja tarjoava Sunset Bungalows. Kysyimme huoneen hintaa, ja meille esitettiin vastakysymys paljonko haluamme maksaa. Pyysimme nähdä huoneen, ja sanoimme maksavamme budjettimme mukaan maksimissaan 500 bahtia yöltä tuulettimella. Muutama sana omistajan kanssa ja hinta oli ok. Ehkä olisi lähtenyt halvemmallakin, mutta meille helppo ratkaisu ja olimme tyytyväisiä. Hinnaston mukaan huone olisi ollut ilmeisesti 1600b, mutta en usko kenenkään maksavan täyttä hintaa.

Veimme pyykkikassin pesulaan ja lähdimme aamiaiselle muslimiravintolaan. Mango-pähkinä-papaija-sardiinisalaattia ja currya. Maleksimme poikkeuksellisen kuumassa iltapäivässä läheiselle torille. Vaatteita, erilaisia ruokia, grillisnackeja, kalaa, vihanneksia, lihaa, hedelmiä, tuoremehuja. Ostimme kummallisia hedelmiä, joiden tajusin myöhemmin olevan todella pahoja kastanjoita.

Istuimme limepirtelölle ja Changille, sitten uimaan ja uuden majoituspaikan edustalle makoilemaan. Rauhallista oleskelua kotiympäristössä. Illalla syömään. Rantaa eteenpäin kävellessä Blue Moonin rantahietikon patjoilla tuli vastaan Tommi, Marika ja heidän samana päivänä saapuneet kaverit Juha ja Kata. Jäimme siihen ananaspirtelölle ja kaljalle. Ihmiset lähettivät riisipaperilyhtyjä ilmaan, aallokko pauhasi todella lujaa ja kaukana näkyi salamointia. Pariin kertaan koko ranta pimeni, kun kaikkialta meni sähköt. Ainoastaan hienoimmat hotellit, joilla on ilmeisesti oma generaattori, pysyivät valopisteinä kaukaisuudessa. Kynttilävalaistut terassit rannalla kuohuvalta kuulostavan meren äärellä, omanlainen tunnelma.

Illalla Rasta Babyssa oli THC Bandin livekeikka, jota menimme kuuntelemaan. Parin tunnin päästä kaupan kookos-tara-jäätelön kanssa kotiin (Ja kuinka hienoa! Täältä saa myös mm. kookos-mustapapujätskiä ja uusia Magnum-makuja kuten keksisuklaa ja mustikkasuklaa!)

Heräilyä eritteiden hajuun, Ko Lanta Noi ja yksi tyhjä bensatankki

Pink Bungalowin huoneessa ei paskan haju ainakaan hälvennyt ajan myötä. Yöllä heräilimme molemmat vähän väliä hirveään hajuun viemäristä. Yritimme pitää vessan ovea kiinni, mutta tulokset olivat kehnoja. Lopulta oli pakko nousta ylös. Ilmastointia meillä ei ollut, koska huoneet pelkällä tuulettimella ovat olleet aina hiukan halvempia.

Pulahdus mereen aamulla. On hullua, että voi herätä, ottaa pari askelta ja uida lämpimässä meressä. Toivon, että osaan arvostaa tätä tarpeeksi nyt. Muutoin Lantalle varaamamme viikko alkaa tuntua jo liian pitkältä minulle. En ole juurikaan paikallaan auringossa makaavaa tyyppiä, mutta alunperin suunnittelemamme päiväretket pikkusaarille esimerkiksi snorklaamaan ovat kovin kalliita. Olemme jo nyt koko ajan tuhlanneet päivittäin yli budjetin. Hyvin syöminen ja sen enempää ajatellut hedonistiset jatkuvat jäätelö- ja virvokepysähdykset kuppiloihin vaativat veronsa. Mutta vaikka palaamme velkaisina ja vielä köyhempinä kuin lähtiessä, harvemmin olen löytänyt itseni tilanteesta että katuisin sekuntiakaan matkalla tai matkaan törsättyjä rahoja. Aktiviteetit ja uudet maisemat täällä melko lomakohdemaisella Lantalla alkavat olla jo loppuun koluttu, ja itse kaipaan reissaillessa enemmän erilaisia kokemuksia ja nähtävää välillä. Leppoisa makoilukin kyllä tuntuu kelpaavan!

Aamupalaksi Nin-rouvan reilu pad thai. Päätimme vuokrata Baon skootterin tänäänkin, sillä liikkuminen tuk-tuk-takseilla tulisi joka tapauksessa kalliimmaksi, ja halusimme lähteä käymään myös Lantan toisella saarella Noilla. Siellä ei rantaresortteja ilmeisesti juuri ole, sillä turismi on keskittynyt tähän länsirannikolle.

Ajoimme ensin pohjoisen pääkaupunkiin Ban Saladaniin vaihtamaan rahaa ja katselemaan Tomille edellisiltana johonkin kadonneen lippiksen tilalle uutta päähinettä ja aurinkolaseja. Katukojun aidot RayBanit sopivat tilanteeseen hyvin. Jääkahvit rantakuppilassa, kaupoissa katselua ja hiukan katumatelua.

Lähdimme ajamaan Noille, jonne oli lyhyt lossiyhteys Yailta muutamien kilometrien päästä. Lipunmyyntitiskillä skootteri sammui eikä lähtenyt enää käyntiin. Tomi työnsi sen syrjään, joimme vesipullon tyhjäksi ja lähdimme kävelemään takaisin etsimään huoltoasemaa. Alle kilometrin päästä sellainen oli kaikeksi onneksi edessä. Saimme vesipulloon hämmentävän myrkynvihreää litkua aiemmin näkemämme tavallisen värisen sijasta. Jännityksellä kaadoimme sen kuitenkin tankkiin lipunmyyntikopissa istuneen muslimitytön katsellessa silmät suurina. Samainen tyttö leimasi lippuja myös käsin sellaisella ompelukoneen tikkaustahdilla, että jokainen hikipajatehdas olisi varmasti palkinnut hänet kuukauden työntekijänä.

Skootteri lähti lopulta polkemalla käyntiin. Ajoimme aivan täyteen ahdettuun lossiin ja matkustimme Noille. Vehreämmät maisemat ja hiukan kosteampi ilma. Kotitaloja ja asumuksia, harvakseltaan pieniä kauppapuoteja. Lähes jokainen skootterin kyydissä, kodin pihalla tai kadulla leikkinyt lapsi vilkuttaen tervehti tai huusi "hello" ohiajaessa. Vilkutin ja heiluttelin kättä takaisin kyydissä kaikille luultavasti hölmöltä kuulostavaa sawadekaata huudellen. Tiellä vastaan tuli lehmiä ja kilejä, metsäteiden välissä ajettiin meren rannassa karstivuoren vieressä. Pysähdyimme levähdyspaikalle, jonne oli rakennettu kuivuneen merenrannan ylle puusta ja autonrenkaista silta ja sen päähän mökki, jossa yksinäinen mies loikoili riippumatossa.

Löysimme puodin, josta saimme vettä sekä kylän, jossa tankkasimme varmuuden vuoksi. Käännyimme ympäri ja ajoimme takaisin lossille, sillä kello oli yli viisi ja kohta olisi taas pimeää. Kotona jälleen nopea kastautuminen meressä. Aallot olivat todella korkeita ja niiden mukaan tempautuminen aiheutti useampia kiloja hiekkaa hiuksissa ja uimapuvun sisällä. Molemmilla rantahiekkaan aallon mukana paiskautumisen mukana nirhiytyneitä naarmuja polvissa.

Treffit Tommin ja Marikan kanssa hiukan sisämaassa sijainneessa, aggressiivisesti "Ticket to the Moon" -myyntilauseella ympäri saarta kylteissä mainostaneessa Mong's Barissa, jossa tarjottiinkin heti hassuja muffinsseja ja sienipirtelöitä. Tyydyimme kuitenkin Changiin ja mai taihin. Syömään yhteen meren päällä tukipuilla sijainneeseen raflaan, jonne kova merenkäynti oli muovannut pienen joen edustalle yli kahlattavaksi. Hobittitaloja muistuttavia bungaloweja vieressä, keskellä ravintolaa kasvoi kaksi isoa puuta. Erilaisia currykeittoja -ja kastikkeita, ananasriisiä ja thai-salaattia jaettavaksi. Kotimatka rannalla kahlaten meressä. Harvemmin pääsee kotiin kävelemään sellaisissa tunnelmissa. Muille Changit jälkipalaksi, minulle jäätelöä ja erilaisia hedelmiä. 

Ei voi valittaa.

Scoooooter!

Toinen päivä Lantalla, kauppoja ei missään Khlong Ninillä sijaitsevan majoituksemme Pink Bungalowin lähettyvillä ja herääminen ilman vettä. Puolen kilometrin amuvaellus kauppaan, takaisinpäin tullessa aamukahvit jostain rannan ylihintaisista paikoista. Valinnanvaraa täällä länsirannikolla ei kyllä edes ole johonkin "edulliseen paikallisten paikkaan".

Aamupalaksi torilta ostettua mangoa, kaupan bulgarian jogurttia ja leseitä oman majoitusmestan aurinkotuolilla. Jättiläismäinen papaija, jonka leikkaaminen ja kuoriminen muovipussin päällä oli haasteellista. Vesipullosta askartelin kipon.

Uusi aamiainen ja vuokratun skootterin nouto. Olimme saaneet avaimet Baon vuokraamaan skootteriin jo edellisiltana, mutta haimme kypärät respasta ja otimme suunnan kohti saaren eteläkärkeä. Rantakeskittymiä, joiden ympärillä kauppoja ja rafloja. Tunnelmallisempia ja jyrkkien rinteiden suojissa olevia rantoja, joiden kukkuloiden laella näköalakuppiloita. Tiukkoja mutkia, korkeita mäkiä. Pysähdys metsätiellä. Elephant trekking -puistoja ja kaksi ohiajaessa nähtyä norsua! Vastaan tulleeseen kansallispuiston porteilla katkesi tie lipunmyyntiluukkuun, josta läpi meneminen olisi maksanut useamman satasen. Päätimme palata sinne myöhemmin, jos aikaa jäisi.

Takaisin samaa reittiä ja saaren keskiosalta läpi itärannalle, josta suunta etelään kohti Old Townia. Bensaa matkalla muutamaan otteeseen erilaisilta kiskoilta, joissa myytiin viski- ja vesipulloissa hiukan bensistä kalliimmalla, mutta tiheämmillä etäisyyksillä toisistaan bensaa. Monien saarella skootterin vuokranneiden länkkäreiden tavoin huolta tyhjästä tankista ei onneksi ollut, vaikka skootterin bensamittari oli rikki.

Pysähdys Old Townissa, yksi täynnä englanninkielisiä katukylttejä oleva katu ja pitkä rantalaituri ja kauniita näkymiä itäpuolen pikkusaarille. Vettä ja kummallisia sweet and sour -kalasipsejä Minimartista. Kuivuneessa joessa bongattu isohko lisko, jonka määrittelimme mini-krokotiiliksi. Nälkä, mutta päätimme jatkaa vielä etelämpään merimustalaiskylään toivoen parempaa ravintolaa.

Paljon yhä kuivemmaksi muuttuvan kauden jäljiltä nuutunutta kasvillisuutta ja tukehtuneita vesialueita. Ruokapaikkoja ei tullut enää juurikaan vastassa ennen saaren eteläisimmän kärjen nokassa kääntymistä. Merellä useampia pieniä karstivuoria ja turkoosi vedenpinta. Takaisinpäin tultaessa pysähdys Gypsy Restaurantissa, jossa tosin ollut mitään poikkeuksellisen merimustalaista tarjolla. Kohti pohjoista läpi pienten kylien ja mangrovemetsien. Apinakoulu ja katkarapuviljelmiä. Yhtäkkiä olimme jo pohjoiskärjen Ban Saladanissa, josta jatkoimme kohti omaa, saaren keskivaiheilla länsipuolta sijaitsevaa majoituspaikkaa ja rantaamme Niniä. Kotimatkalla vielä pysähdys leppoisassa ensimmäiseltä illalta tutussa Freedom Barissa Klongilla, jonka tarjoilija-moppitukat tulivat iloisesti tervehtimään ja kyselemään mitä olemme touhunneet pari päivää. Hämmentävä muisti ja ystävällisyys.

Kotiin ja pikauinti meressä, suihku ja Tommille ja Marikalle 7-Elevenin kautta. Spy-coolerit, Changit ja vihreistä pavuista tehtyjä sipsejä ja chilimaustettuja härkäpapuja. Istumista pimeällä rannalla ja syömään yhdessä iso thai-grillattua kalaa, som tamia ja paistettua morning glorya, Tommi ja Tomi tilasivat vielä ravintolan edustalla grillattuja jättiläismäisiä rapuja. Iltajuomat Rasta Babyssa, jossa joku paikallinen soitteli kitaraa ja lauloi yhdessä Tommin kanssa vuorotellen. Suomalaisesta reggaeen heidät tutustutti versio Jukka Pojan biisistä. Edelliskerralta tutut locksipäät torkkuivat riippumatoissa. Puolen yön jälkeen unille.