Aamulla minipaku haki meidät hotellilta 35 minuuttia myöhässä 06:35. Ajoimme Krabin lentokentälle, jossa olimmekin yli kaksi tuntia etuajassa. Odottelua. Maailman surullisin juustopurilainen. Rinkat koneeseen, turvatarkastus, me koneeseen, laskeutuminen. Bangkokissa laukut ruumasta, säilytykseen ja bussilla ja metrolla käymään keskustassa vaihtoajalla. Maailman surullisin "thaimunakas": fritattu kananmuna ja puoli kiloa riisiä alla. Tonnikalasalaatti, papaijaa. Metrolla ja bussilla reilu tunti takaisin kentälle, laukut säilytyksestä, laukut koneeseen, turvatarkastus, odottelua, me koneeseen. Laskeutuminen Udon Thaniin, rinkat koneesta, kyydin odottelua. AirAsian lennoilla kaikki sujui muuten vaivattomasti, ja koneeseen sisäisillä lennoilla meno oli nopeaa ja vaivatonta.
Olimme ottaneet edellisiltana summamutikassa majoituksen, johon kuului kyyti lentokentältä hotellille, koska emme ehtineet säätää tai tutkia majoitusta sen enempää. Vartin myöhässä odotushallista löysimmekin Mr./Mrs. Kiviniemi -kylttiä pitelevän naisen, joka johdatti meidät hiukan rämäiseen punamustaan pakuun, jossa oli istuimina mustanahkaiset, jättiläismäiset nojatuolimaiset penkit. Ajoimme Udon Star Palace Hoteliin kaupungin keskustaan, jossa yliystävällinen vastaanotto ja ladyboy kirjasi meidät sisään. Sisustus jo aulassa oli jotakin ihan normaalista poikkeavaa: yksi vitriinillinen vanhoja radioita, toinen erilaisia peltipurkkeja, yksi seinällinen vanhoja soittimia, järjettömän kokoinen punakristallinen valaisin katossa, vanhoja julisteita, pienoisveneitä ja -laivoja, kaikki punamustaa. Jopa kirjautumislappu oli kirjoitettu niin mettä joka toinen kirjain punaisella, joka toinen mustalla. Meidät johdateltiin pelihuoneen (snooker-pöytiä, lautapelejä, nojatuoleja) ja kuntosalin läpi kolmanteen kerrokseen, josta meidän huoneen ovi löytyi. Sisältä paljastui 48 neliön loft-asunto, jossa vielä yhdet portaat, kokonaan katolle aukeava seinän kokoinen ikkuna, seinän kokoinen peili, hilebetoninen lattia, käden muotoisia nojatuoleja, baaritiski, kylpyamme, erillinen lounge-tila, mustakarvainen peitto, pornonpunaiset karvatyynyt, katosta roikkuva korituoli, karvakuulokkeinen veivipuhelin, tähdenmuotoiset hilesaippuat ja yhtä ja toista kovin ihastuttavan kummallista ja kovin kitschiä yksityiskohtaa. Ehkäpä kummallisin saapuminen hotellihuoneeseen tähän saakka.
Kun maltoimme lopettaa huoneiston tutkimisen, lähdimme kaupungille syömään. Koko hotellilta löhtevä katu oli täynnä jos jonkilaista tyttöbaaria ja sexy pattaya -henkistä kaljakuppilaa. Löysimme lähikadulta ison iltatorialueen, josta otimme katuravintolasta kokonaisena hiillostetun kalan lisukkeineen. Hinta paljastui 180 bahtiksi, noin neljäksi euroksi. Kelpasi. Ostin papaijapaloja chilisokerisekoituksella katukauppiaalta. Kiertelimme vielä vähän ja kävimme hakemassa kaupasta soodaa ja Tomille Chang. Menimme takaisin hotellille ihmettelemään asuntoa. Nukahdin kesken Hesarin artikkelin lukemisen.
Hintaan kuului aamiainen, johon sain Tomin ylös noin kymmeneltä. Se oli paistettu kananmuna, paahtoleipä, kahvi ja mehu. Sen jälkeen pakkasimme rinkat ja jätimme ne hotellille säilöön. Meidän oli tarkoitus jatkaa tänään Laosiin joko pohjoisesta Vientinen kautta (reilun parin tunnin bussimatka ilman rajamuodollisuuksia) tai idän kautta Nakhon Phanomiin (noin viiden tunnin bussimatka) ja siitä Kolmannen Ystävyyssillan ylityspaikalta Tha Kaekiin. Bussiasemalla päätimme arvalla lähteä Nakhon Phanomin kautta, koska Tha Kaekissa meidän oli joka tapauksessa suunnitteilla yöpyä ja luultavasti ottaa skootterit noin kolmeksi päiväksi seudulla kiertävää looppia varten. Busseja meni tunnin välein, mutta koska kello oli jo niin paljon, emme ehtisi Laosin puolelle enää tänään ylityspaikan aukioloaikojen sisällä. Edessä yöpyminen siis tänään vielä Nakhon Phanomissa. Wifi-kahvilaan tsekkaamaan joku majoitus, rinkat hotellilta ja syömään ennen lähtöä.
Nousimme kahden bussiin, ja nyt olemme tehneet matkaa kolmisen tuntia. Kilometrejä näiden välillä on alle 300, mutta tällä keskivauhdilla vietämme luultavasti ensi yönkin tässä bussissa. Join juuri ennen lähtöä puoli litraa vettä yhteen kyytiin. Hätä tällä hetkellä sen näköinen. Toivottavasti selvitään perille kuivin jaloin.
---
Saknon Phanomissa bussin ottaessa asemalla lisää matkustajia oli pakko kysyä kuskilta, voinko käydä vessassa. Hän viittoili toiletin suuntaan, Tomi jäi odottamaan bussiin. Ja bussi oli paikallaan kun palasin. Hurraa! Lopulta seitsemän jälkeen Nakhon Phanomissa. Asemalta kännykkäkartan avulla jälleen randomilla aamulla varattuun majoituspaikkaan. Löytyi pienen etsimisen jälkeen läheltä Mekongia. Nyt rinkka pois selästä ja joen varrelle kävelemään. Heihei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti